238 s.
Miksi?: Olin kuullut kehuja kirjasta ja halusin tutustua.
Kirja alkaa Veronikan kertomuksella itsemurhastaan, joka ei kuitenkaan pääty toivotulla tavalla. Veronikan mielestä hänen elämässään ei enää tapahdu mitään erikoista. Itsemurhan jälkeen hän päätyy Villetteen, mielisairaalaan, jossa tapaa Zeljkan ja Edvardin. Olemuksellaan Veronika vaikuttaa muihinkin mielisairaalan asukkaisiin.
Kirjan juoni voisi toisaalta olla mielenkiintoinen, mutta jotenkin tuntuu, että itsemurhayritysaihe on jo aika hyvin kaluttu. Minusta oli kuitenkin mielenkiintoista lukea erilaisesta miljööstä kuin mihin on tottunut.
Kirja oli mielestäni toisinaan kaunista luettavaa ja pidin tästä Coelhon kirjasta enemmän kuin Alkemistista, jonka olen aiemmin tänä vuonna häneltä lukenut. Kirja saa ajattelemaan elämää sekä sen kulkua sekä monia monia muita asioita. Ainakin vähän, luulisin. En tiedä, pidänkö vai enkö Coelhon tyylistä kirjoittaa, sillä tämä on osittain kuin tajunnanvirtaa lukisi. Toisaalta sellainen teksti on joskus hyvääkin ja... niin. Sanotaan vain, että minulla ei ole kunnon mielipidettä tästä kirjasta. Tai Coelhosta yleensäkään. Tämä on ehkä enemmänkin sellainen kirja, jonka lukemisesta aiheutuva ajattelu on mielialasta riippuvaa, sillä se joko ärsyttää tai ihastuttaa.
"Veronika alkoi taas katua itsemurhayritystään, mutta karkotti ajatuksen päättäväisesti mielestään, sillä nyt hän tunis jotain sellaisra jota hän ei ollut antanut itsensä tuntea koskaan: vihaa.
Vihaa. Lähes jotain yhtä konkreettista kuin seinät tai pianot tai sairaanhoitajat - hän pystyi melkein koskettamaan tuota ruumiista virtaavaa tuhoavaa voimaa. Hän antoi tunteen tulla välittämättä siitä oliko se hyvä vai paha - ei enää itsehillintää, naamioita, sovinnaisuuksia. Hän halusi olla elämänsä viimeiset pari kolme päivää olla mahdollisimman epäsovinnainen."
Arvio:
3½ tähteä
Kirjan ovat lukeneet ainakin Katja ja Jokke.
Arvio:
3½ tähteä
Kirjan ovat lukeneet ainakin Katja ja Jokke.
Mukava bloggaus ja mukava blogi :)
VastaaPoista