Victor Hugo: Pariisin Notre-Dame

Victor Hugo: Pariisin Notre-Dame
523 s.

Miksi?: Olin kiinnostunut lukemaan kirjaversion, koska olin kuullut sen poikkeavan aika paljon Disneyn elokuvaversiosta.

Yksi Victor Hugon arvostetuimmista romaaneista Kurjien lisäksi.

Romaani kertoo Esmeraldan, Quasimodon ja Claude Frollon tarinan sekä poikkeaa välillä muun muassa Febuksen, Gringoiren ja Clopinin tarinoissa.
 

Kirja sisälsi paljon ympäristön eli Pariisin ja sen rakennusten kuvailua. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta minua alkoi aina hirveästi nukuttaa näissä osissa.

 

Kieli on rikasta ja vaikka kirja on kirjoitettu 1800-luvulla ja siinä on vanhahtavaakin tekstiä, on kirja yllättävän selkeää luettavaa. Tapahtumat kietoutuvat toisiinsa vaivattomasti ja juoni etenee sujuvasti. Tapahtumat on hyvin kuvattu ja kerrottu, vaikka jotkin kohdat tuntuvat hieman pitkiltä. Hahmojen välinen dialogi on kaunista luettavaa, mistä kertookin se, että dialogikohtien lukemista en vain voinut koskaan jättää kesken.

Kirjan hahmot ovat persoonallisia ja monet heistä syvällisempiä kuin kuvittelin. Heidän elämänsä ja tekemisensä yhdistyvät toisiinsa nerokkaalla tavalla. Ihastuin Hugon tapaan kertoa heistä ja opin tuntemaan hahmoja vähitellen, mikä sai minut pitämään heistä entistä enemmän. Quasimodo varsinkin oli yksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Frollostakin oppi paljon enemmän kuin Disneyn elokuvaversion Frollosta. Sen verran spoilataan, että Febus oli kirjassa aivan erilainen kuin elokuvassa.

 

Kirjaa suosittelen ainakin niille, jotka ovat katsoneet Disneyn version Notre Damen kellonsoittajasta, sillä kirja on siihen verrattuna hyvinkin erilainen ja avaa uusia näkökulmia. Erityisesti kirjaa suosittelen Pariisin rakennuksista ja ympäristöstä sekä historiasta kiinnostuneille, koska kirjasta tulee hyvin esille sen ajan käytännöt.

 

Kirjassa heijastuu Hugon oman ajan ajatukset ja aatteet sekä hänen mielipiteensä. Hän vertaileekin hyvin keskiaikaa ja hänen omaa aikaansa, minkä vuoksi historiasta kiinnostuneille tämä kirjaa antaa paljon.

"-Milloin haluatte minun vangituttavan tuon pienen noitatytön?
-Kenen noitatytön?
-Tuon mustalaistytön, jonka hyvin tunnette, joka päivisin tanssii tuomikirkon torilla, huolimatta kirkollisviraston kiellosta. Hänellä on noiduttu vuohi, jolla on pirun sarvet, joka lukee ja kirjoittaa, joka laskee kuin itse Picatrix. Pelkästään senkin takia jo koko mustalaisjoukko ansaitsisi hirsipuun. Syytös on valmis. Kaikki käy nopeasti! Kaunis olento, totta tosiaan, tuo tanssijatar! Mitä kauneimmat mustat silmät! Oikeat egyptiläiset jalokivet. Milloin käymme käsiksi asiaan?"

Pidin kirjasta niin paljon, että se pääsi hankintalistalleni. Jonkun mielestä tämä kirja olisi saattanut olla erittäin puuduttavaa luettavaa, mutta minä ihastuin kirjaan vähitellen ja ehkä tällaiset kirjat vain ovat minulle sopivia. Pitäisi varmaan katsoa kirjasta tehtyjä näyteltyjä elokuvaversioita.
 

Arvostelu:

4 tähteä

Käykää lukemassa myös Heidi H.:n ja Emilien arviot.